Kaunista viimeistä syyskuun lauantaita! Tämä lauantai on ollut taas kerran pitkä päivä. Kun herää jo kuudelta niin kerkee tehdä puoleen päivään mennessä siivoukset, lenkkeilyt, ruokailut ja jopa leffan kerkee sohvan mutkasta katsoa ;) .
Tämän kuvan kävin räpsäisemässä yhdeksän aikaan aamulla. Oli upea usvainen keli, mutta tässä usvaa ei niin sitten näkynytkään. Muuten kaunis kuva mielestäni. Rauhoittava.
Tämä viikko on näyttänyt elämän kiertokulkua. Meidän jokaisen elämä on kaunis. Ainutkertainen. Elämämme on kuin kirja ja toivoisin, että kaikki ihmiset haluaisivat lukea sen loppuun asti, eivätkä jättäisi kirjaa kesken omasta tahdostaan. Tarinan pituutta emme voi määrätä, mutta sisältöön voidaan jonkin verran vaikuttaa.
Alkuviikosta pappani jätti maanpäällisen elämän ja olen ollut surullisen iloinen. Surullinen siitä, ettei hän ole enää täällä, mutta iloinen siitä että hän eli todella terveen elämän ja lähti saappaat jalassa. Kun on iäkäs ihminen kyseessä niin uutista osaa odottaa, vaikka se tulikin ilman varoituksia.
Sitten tänään olimme ihanissa ristiäisissä ja vieläpä kummitehtävissä! Todella kaunis pikkuinen prinsessa ja elämä edessään. Ristiäisissä on aina niin herkkää ja kaunista. :)
Elämänmakuista viikonloppua! :)
-Tiina
"Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni."
(Teoksesta Salaperäinen rasia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti