Päivittelenpäs teille pitkästä aikaa tipusten kuvia. Ne ovat kasvaneet hurjasti. Ovat nyt kuukauden ikäisiä ja niillä on jo sulkapeitteet. Vielä en osaa erottaa sukupuolia, uskoisin että ainakin kaksi on kanaa. Ihan kohta koittaa aika, jolloin kaikki kotkottimet menevät työkaverilleni talvihoitoon. Tipuset jäävät sille tielleen mutta kanat ja Kaarlo muuttavat takaisin kesämökille viimeistään jo toukokuussa. Ikävä on jo nyt. Tunnistavatko he minua sitten enää?
Tässä alla on aika tumma yksilö. Saas nähdä kumpaa sukupuolta edustaa.
Tässä kuva lellikki kanastani. On aivan ihana, antaa ottaa syliin, syö kädestä ja antaa rapsuttaa. Voisin ottaa Helmin vaikka sisälle kotiin.
Enpä olisi koskaan arvannut miten paljosta kukot huolehtii. Ne ovat lauman johtajia mutta lempeitä sellaisia. Ainakin tämä meidän Kaarlo. Se esimerkiksi odottaa aina kun ruoka tuodaan, että tiput ovat syöneet ensiksi ja menee itse vasta sitten ruokailemaan.
Tästä pikku tipusta tulee aika vaalea. Uskoisin tämän olevan kana.
Tässä kuva kun Helmi nokkii hellästi sormistani ruoan jämiä. En tiedä tekeekö muiden kanat samalla lailla, mutta tämä on kyllä erityisen tykästynyt minuun ja ei pelkää yhtään, vaan päinvastoin tulee hyvin lähelle.
Suloista sunnuntaita,
-Tiina
"Elämä ei ole odottamista,
toivomista ja haaveilemista,
se on tekemistä, olemista
ja joksikin tulemista."
toivomista ja haaveilemista,
se on tekemistä, olemista
ja joksikin tulemista."
-Mike Dooley