Kylläpäs on kestänyt päivitellä kuvia tänne koneelle. Tässäpä vihdoin ja viimein kuvat vanhasta rottinkituolista, joka sai uuden elämän meiltä. Tuolin tarkkaa ikää ei tiedetä, vain se on tiedossa että tuoli oli jo talossa kun mieheni mummu meni miniäksi kyseiseen taloon 40-luvulla. Otin yhteyttä jopa jenkkeihin ihmiseen, joka on antiikkisten rottinkikalusteiden spesialisti ja kyselin häneltä että tunnistaako tuolin tyyliä, koska mieheni isoisän isoisä vietti aikaa Amerikassa 1900-luvun alussa ja ajattelin jo, että voisiko tuoli olla sieltä asti peräisin. Mutta ainakaan tämä "antique wicker specialist " ei tunnistanut tyyliä.
Tuolin jalkoja on lyhennetty jossain vaiheessa, on nyt sitten tosi matala. Tässä kuva ennen puhdistusta ja maalausta. Juu ja tiedän, toi olis ollut paljon ihanampi just noin, todella shabby, mutta halusin maalata sen, että se kestää edes jotenkin ulkoilmassa oleilua.
On muuten ihanan löhöpenkki! Mun täytyy laittaa tähän oikein kunnon pehmusteet, siinä on hyvä istuskella ja ihailla maisemia. ( Ja kyllä, minä osaan istua rauhassa ja rentoutua - silloin tällöin. :-) )
Laittelen tunnelmakuvia tuolista myöhemmin, nyt kun olen lomalla niin on aikaa liikkua kamerankin kanssa.
"Simpanssilla on 99 prosenttia geeneistämme.
Ehkä se on onnellinen tuosta yhdestä prosentista".
-Antero Harju-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti