Tiinan kotkotukset

Ensi kesänä yksi pitkäaikainen haaveeni on toteutumassa, nimittäin minulle tulee kanoja mökille! Viime kesänä ihastuin Alhon kantaan, joita näin Sievin Kiiskilänkylässä olevalla Hakamaan tilalla .

 Jouluaattona syntyi Hakamaan tilalla 7 tipusta, joista 4 osoittautui kanoiksi ja 3 kukoksi.  Varasin itelleni kaikki kanaset ja yhden kukon. Kukoissa on upeat värit, yksi on valkoinen, toinen on harmaa ja kolmas on ruskea. Varasin ruskean itselleni vaikka toisaalta tekisi mieli se valkoinen ottaa, kun se on hieman harvinaisempi väri alhon kukoissa. 

Eilen kävin hiihtoloman kunniaksi ratsastelemassa Hakamaan tilalla ja samalla valokuvasin kanaseni. Ovat vielä melko rääpäleitä verrattuna aikuisiin yksilöihin. Mutta eiköhän ne siitä kasva :) . 

Tässä koko pesue. Ruskea keskellä on kukko, sitten valkoinen takana jolla näkyy heltta ja samoin harmaa takana.

Kananeiti Pihka.

Onko tässä tulossa jo vuosisadan rakkaustarina?... Kaarlo-kukko ja Pihka .

Pieni ja siro kananeiti Helmi.

Kaisla turvassa Kaarlon vieressä.

Tämä nätti kananen on myös tulossa, mutta en ole vielä keksinyt sopivaa nimeä. Ehdotuksia?? (kommentteja saa lähettää :) ) .

Koko joukon isäntä Jalmari.

On kyllä loistavat kelit hiihtolomaan. Aamuisin on saanut nauttia kunnon pakkasista takkatulen lämmössä ja vaikka kirjaa lueskellen. Päivällä ilma on lämmennyt niin, että on voinut lähteä ulkoilemaan, mäkeä laskemaan, pilkkimään, hiihtämään tai muuta mukavaa.

Alla ihan ajatuksia herättävä kirjoitus, jokainen voi toteuttaa itseään ja haaveitaan, eikä elää muiden asettamien kaavojen alaisena.

Eräs mies löysi kotkan munan ja pani sen kanalassa kananpesään. Kotkanpoikanen kuoriutui tipuparvessa ja kasvoi yhdessä niiden kanssa.
Koko elämänsä ajan se uskoi olevansa kana ja teki , mitä kanat tekevät. Se kuopsutti maasta matoja ja hyönteisiä. Se kotkotti ja kaakatti. Ja se saattoi räpyttää siipiään ja lentää ilmassa muutaman metrin.
Vuodet kuluivat ja kotkaasta tuli hyvin vanha. Eräänä päivänä se näki mahtavan kotkan liitävän yläpuolellaan pilvettömällä taivaalla. Se kaarteli sulavan majesteettisesti voimakkaissa ilmavirtauksissa hädin tuskin liikauttaen vahvoja , kultaisia siipiään.
Vanha kotka katseli sitä lumoutuneena. "Mikä se on?" se kysyi.
"Se on kotka , lintujen kuningas" vastasi sen naapuri, " Se kuuluu taivaalle. Me kuulumme maahan - me olemme kanoja." Niin kotka eli ja kuoli kanana , koska se luuli olevansa kana.

-Anthony De Mello