lauantai 22. syyskuuta 2012

Perennapenkki

Hei taas,

täällä sataa ja sain itseni istumaan koneen ääreen. Lapset halusivat mummolaan yökylään ja itse aloitin aamulla klo 6.15 koko torpan siivoamisen. Olisin voinut nukkuakin mutta en malttanut :) . Koko aamun kun touhuaa niin päivässä kerkee tehdä paljon. Iltapäivä vasta menossa ja nyt tuntuu takki olevan tyhjä. Väsyttää ja ei jaksais lenkillekään lähteä tuonne sateeseen. Ajattelin päivitellä muutaman kuvan minun keväisestä isosta työmaasta. Tässä tarvitsi hyvää lapiokättä ja kivenpyörittäjän taitoja, siis perennapenkissäni, jonka tein keväällä mökin eteen nurmikolle. Penkissä on kolmea eri ruusulajia, pionia ja keskellä kovia kokenut kirsikkapuu. Nyt pitäisi laittaaa penkki täyteen tulppaanien ja krookuksien sipuleita. Perennapenkki on mitoiltaan noin 4,5 m x 2m, eli ihan muutama sipulihan siihen  menee...


 Tämän kirsikkapuun siirsin toisesta paikasta, koska olen kerran ajanut ruohonleikkurilla sen yli, toisen kerran astunut sen poikki ja viime talvena jänikset söivät siitä kaikki oksat. Mutta kappas vaan, hengissä edelleen ja kasvoi tänä kesänä todella paljon!


 Tämä kaunis Aspen-ruusu kukkii edelleen.







"Onni ei ole tasainen tie,
vaan mutkainen metsäpolku."



Syksyistä lauantaita!

-Tiina <3

3 kommenttia:

  1. Ai teillä jänikset syö kirsikkapuita? Luulin, ettei niitä kirsikkapuut kiinnosta kun meidän möksällä jättävät ne aina syömättä, mutta omppupuut natustellaan latvoja myöten.

    Sadetta on piisannut. Eilen yöllä sain hetken ihailla komeaa ukonilmaa korkeiden kallioiden päällä, rakennuksen katolta, jonka edestä aukeaa avomeri. Kauaa ei siellä uskallettu olla. Pikkasen oli turvaton olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin luulin ettei jänöjä ne kiinnosta mutta yksi pakkasyö oli popsittu kaikki oksat poikki...

      Meren äärellä ukonilmat ja varsinkin myrskyt tuntuvat jotenkin mahtavilta, voimakkailta. Myrskysäällä pitää mennä ulos huutamaan tuulen kanssa kilpaa ;) .

      Poista
  2. Oli kieltämättä niin hienon näköistä kun taivaalta iski salamanuolia mereen, aallokko kohoili ja salaman välähtäessä näki miten vaahtopäät velloi merellä. Kauaa siellä kivikatolla ei uskaaltanut kuitenkaan olla jos salama olisi siihen torniin halunnut osua. Sitten alkoi kaatosadekkin. Muuten se olisi ollut yhdentekevää, ainahan vaatteet saa vaihdettua, mutta läpimärkänä ei kuitenkaan olisi ollut kivaa siistiä lainapaikkaa.

    VastaaPoista